LÄNSI-SUOMEN YLEISHYÖDYLLINEN ASUNTOSÄÄTIÖ

Tiia Härkiä: Rakennusten vähähiilisyyden arviointi

Tiia Härkin
9.2.2021 Turun Ammattikorkeakoulu

 Rakennusten vähähiilisyyden arviointi

Suomi on sitoutunut tavoittelemaan hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Jotta tavoitteet täyttyisivät, päästövähennystoimenpiteitä on tehtävä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Rakennusten aiheuttamien suorien hiilidioksidipäästöjen on arvioitu olevat noin 30-40 % Suomen vuositason kokonaispäästöistä ja rakennusten energiankäytön vastaavan noin 40% energian loppukäytöstä.

Rakennusten suunnittelussa tullaan edellyttämään sekä hiilijalanjäljen laskentaa että rakennuksen tavoitteellisen käyttöiän määrittämistä. Vähähiilinen rakentaminen on otettu huomioon uutena asiakokonaisuutena maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa. Rakennusten hiilijalanjäljen arviointi ja rakennustyyppikohtaiset päästörajat ovat suunniteltu liitettäviksi osaksi Suomen rakennusmääräyskokoelmia vielä 2020- luvulla.

Vähähiilisyyden arviointi voidaan tehdä kaikille uudisrakennuksille ja sitä voidaan käyttää soveltavasti myös korjausrakentamisen kohteisiin. Arviointi ei sovellu käytettäväksi infrarakentamisen kohteissa. Suomessa käytössä oleva rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen arviointimenetelmä perustuu Euroopan komission laatimaan Level(s)-menetelmään.
Menetelmän ydin on eurooppalaista kestävää rakentamista koskevat standardit ja aihetta käsittelevä tieteellinen tutkimus. Rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen arvioinnissa otetaan huomioon koko rakennus, tontin rakenteet sekä keskeinen osa taloteknisistä järjestelmistä.
Elinkaareen sisältyy rakennustuotteiden valmistus, kuljetukset ja työmaatoiminnot, käyttö ja korjaukset sekä purku ja kierrätys. Ympäristöministeriön vähähiilisyyden arviointityökalussa tarkastelujakson pituus on 50 vuotta tai rakennuksen käyttöikä, mikäli se on ollut suunnittelun lähtökohtana.

Laskennan suorittamiseksi tarvitaan rakennusta koskevat lähtötiedot, tiedot eri tuotteiden, energiamuotojen ja prosessien ympäristövaikutuksista sekä laskentaan soveltuva laskentatyökalu. Vähähiilisessä rakentamisessa puntaroidaan rakennusten aiheuttamia hiilijalanjälkeä ja hiilikädenjälkeä. Hiilijalanjäljellä kuvataan rakentamisesta ja rakennuksen käytöstä syntyviä negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi ilmastonlämpenemisen suhteen. Vastaavasti hiilikädenjäljellä kuvataan niitä ilmastovaikutuksen nettohyötyjä, joita ei syntyisi ilman rakennushanketta.
Rakennuksen elinkaaren hiilidioksidipäästölaskennassa hiilikädenjälkeä ei voida kuitenkaan vähentää syntyvästä hiilijalanjäljestä. Myöskään eri arviointimenetelmät eivät ole vertailukelpoisia keskenään, sillä ne eroavat toisistaan elinkaaren pituuden ja laskentaan sisällytettävien elinkaarivaiheiden osalta.

Asumisen hiilijalanjälki muodostuu asumisen aikaisesta energiankulutuksesta, rakentamisesta ja korjaamisesta sekä muusta rakennuksen ylläpidosta. Suurin osa hiilidioksidipäästöistä syntyy rakennuksen käyttövaiheessa energian käytöstä kiinteistön lämmitykseen, lämpimän veden tuottamiseen sekä sähkölaitteiden ja valaistuksen toimintaan.
Asumisen energiankulutuksessa voidaan erottaa hiilidioksidipäästöjen perusteella kolme suurinta päästölähdettä: kaukolämpö, öljy ja sähkö. Rakennusmateriaalien osuus rakennuksen elinkaaren aikana syntyvistä päästöistä on merkittävä ja siirryttäessä yhä ekologisempiin energian tuotantomuotoihin niiden merkitys tulee korostumaan entisestään.

Tiivistelmä opinnäytetyöstä