Kynnyksellä? – Tutkimus tuetusta vuokrakannasta ja asukkaiden kokemuksista (hel.fi)
Tiivistelmä Asuinalueiden ei-toivottu eriytyminen eli segregaatio kiinnostaa niin tutkijoita, kansa[1]laisia, poliitikkoja kuin julkishallinnon asiantuntijoitakin. Segregaation pelätään tuo[1]van mukanaan monenlaisia negatiivisia seurauksia, joihin lukeutuvat yhteiskuntarauhan horjuminen sekä mahdollisuuksien tasa-arvon heikkeneminen. Eräs keino, jolla segregaatiota vastaan kamppaillaan, on hallintamuotojen sekoittaminen. Suomalainen sekoittamispolitiikka on tyypillisesti ollut ennaltaehkäisevää ja sen keinoin on pyritty vaikuttamaan paikallisen sosiaalisen elämän dynamiikkaan.
Kysymys julkisesti tuetun vuokra-asuntokannan sijainnista on ollut sekoittamispolitiikassa keskeinen. Sekoittamispolitiikan toimivuudesta on käyty vilkasta ja kriittistä tutkimuskeskustelua, eikä aiheesta ole konsensusta.
Tutkimuksemme osallistuu tähän keskusteluun tarkastelemalla julkisesti tuetun vuokrakannan osuuden merkitystä asukkaiden kokemusten näkökulmasta. Tuetulla vuokrakannalla tarkoitamme tässä tutkimuksessa arava- tai korkotukivuokra-asuntojen muodostamaa asuntokantaa. Keskitymme koettuun turvattomuuteen, havaittuihin sosiaalisiin häiriöihin, sosiaaliseen integraatioon, asumistyytyväisyyteen sekä muuttohalukkuuteen, jotka ovat kaikki vakiintuneita tutkimusaiheita asumis-, kaupunki- ja muuttoliikekirjallisuudessa. Paneudumme erityisesti siihen, onko ilmiössä nk. kynnysarvoja: pitääkö julkisesti tuetun vuokrakannan toisin sanoen ylittää tietty osuus ennen kuin asukkaiden kokemuksissa alkaa ilmetä negatiivisia vaikutuksia?
Tutkimus perustuu vuonna 2012 kerättyyn laajaan kyselyaineistoon sekä asuinalueita koskevaan tilastoaineistoon Espoon, Helsingin ja Vantaan osalta. Näin muodostunut hierarkkinen aineisto käsitti 6 291 vastaajaa 183 asuinalueella. Analyysimenetelminä sovelsimme monitasoregressiota ja kynnysestimointia. Havaitsimme, että tuetun kannan osuus on varsin selvässä yhteydessä moniin negatiivisiin asukkaiden kokemuksiin. Mitä enemmän tuettua vuokrakantaa alueella on, sitä negatiivisemmaksi vastaajat raportoivat esimerkiksi koetun turvattomuutensa, havaitut sosiaaliset häiriöt tai asumistyytyväisyytensä. Tuetun vuokrakannan osuus ei sen sijaan ollut yhteydessä poismuuttoaikeisiin. Emme löytäneet vakuuttavaa näyttöä kynnysmäisistä yhteyksistä tutkimiemme ilmiöiden osalta. Tuetun vuokrakannan osuus on toisin sanoen varsin suoraviivaisessa suhteessa asukkaiden kokemuksiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikilla tarkastelluilla alueilla valtaosa asukkaista koki asuinympäristönsä turvalliseksi ja oli siihen tyytyväinen.
Tarkasteltujen asukaskokemuksien valossa näyttää siltä, että tuetun vuokrakannan sijoittumiseen ei liity kynnysarvoa, jonka ylittämisen jälkeen koetut ongelmat alkaisivat jyrkästi lisääntyä. Tilanne on pikemminkin nollasumma-peli: mitä enemmän on alueita, joilla tuettua kantaa ei ole lainkaan, sitä enemmän kantaa on pitänyt sijoittaa toisaalle. Tästä voi seurata huomattavia eroja koetussa hyvinvoinnissa eri asuinalueiden välillä. Sosiaalista sekoittamista ja sen voimistamista onkin mahdollista perustella tasa[1]arvonäkökulmasta, sillä sen keinoin voidaan ainakin lieventää alueellisen eriytymisen haitallisia seurauksia.
Lopuksi haluamme korostaa, että aihepiiri on hyvin herkkä. On tärkeä muistaa, että tuetussa vuokrakannassa asuu hyvin monenlaista väestöä eikä heidän elämäntilanteitaan voi asettaa yhteen kategoriaan. Vain häviävän pieni vähemmistö asukkaista tuot[1]taa sosiaalisia häiriöitä naapureilleen. Taustalla on syynä usein erilaisia elämänhallintaan, mielenterveyteen ja syrjäytymiseen liittyviä ongelmia, joiden voi nähdä kumpuavan pohjimmiltaan yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Kun tulkitaan yllä esitettyjä tuloksia, nämä näkökulmat on hyvä pitää mielessä, ettei tulla sortuneeksi yksioikoisiin ja virheellisiin tulkintoihin
Rahoitus Tutkimuksen tekijät haluavat kiittää seuraavia tahoja tutkimuksen rahoituksesta: Turun kaupungin kaupunkitutkimusohjelma/Länsi-Suomen yleishyödyllinen asuntosäätiö–LS[1]YHAS (apuraha: Kemppainen); Katumetro-konsortio: projekti Kynnyksellä (Kortteinen & Kemppainen); Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit: Kaupunkitutkimusinstituutin rahoitus (Kemppaisen tutkijatohtorikausi)