Tapio Keiramo: 
Hiilijalanjäljen laskenta rakennushankkeille tulee – oletko valmis
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi 9.8.2021 raportin, jossa todetaan, että useiden vahinkoa aiheuttavien sääilmiöiden todennäköisyys on kasvanut. Tieteellinen ymmärrys ilmastonmuutoksesta on vahvistunut ja tulos on selvä: Maapallon keskilämpötila on noussut esiteolliseen aikaan verrattuna 1,1 °C ja tämän on aiheuttanut ihmisen toiminta. Tulevien muutoksien laajuus on verrannollinen siihen, miten ihmiskunnan aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt kehittyvät tulevaisuudessa. Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö tiedottavat sivuillaan, että ilmastokriisin torjunnalla on kiire ja tarvitsemme kaikkialla maailmassa entistä tiukempia päästövähennystavoitteita.
Miten Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailussa kasvihuonekaasujen ja hiilidioksidipäästöjen osalta? Väestömäärältään 5,5 miljoonan kansamme sijoittuu noin sadan suurimman valtion joukkoon. Kun taas hiilidioksidipäästöjen osalta nousemme tilastoissa kuten olympialaisissa n. 50 suurimman kuluttajan joukkoon. Tosin koko maailman päästöistä Suomen osuus silloinkin on vain n. 0,7%. Samat valtiot Kiina ja USA johtavat tilastoja kuin olympialaisissakin. Kasvihuonekaasuista on eri tilastoissa hieman poikkeavia lukuja, koska ne saattavat olla eri vuosilta ja eri organisaatioiden tekemiä, osassa vain hiilidioksidipäästöt ja osassa huomioitu kaikki kasvihuonepäästöt, mutta vuoden 2019 koko maailman kasvihuonepäästöt olivat n. 59,1 Gt CO2-ekv. Kasvihuonepäästöt muodostuvat useista kaasuista. Lämmitysvaikutukseltaan merkittävin on hiilidioksidi (CO2), josta valtaosa on peräisin fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn, kivihiilen ja maakaasun käytöstä. Pariisin ilmastosopimuksessa muita säädeltäviä kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidin lisäksi metaani (CO4) ja dityppioksidi (N20) sekä niin sanotut F-kaasut, joita ovat fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivedyt (PFC), rikkiheksafluoridi (SF6) ja typpitrifluoridi (NF3). Näiden päästömäärät summataan muuntamalla kunkin kaasun päästö hiilidioksidiekvivalentiksi (CO2-ekv.).
Suomi on ollut aktiivinen päästöjen vähentäjä, sillä päästömäärät ovat laskeneet vuoden 2010 noin 75 miljoonasta tonnista noin 53 miljoonaan tonniin hiilidioksidiekvivalenttia (CO2-ekv.). Suomi on täyttämässä kasvihuonekaasupäästöjen tavoitteet, joita EU ja Kioton pöytäkirja ovat asettaneet. Kasvihuonepäästöjä voidaan laskea myös kulutusperusteisesti eli tarkastelemalla, kuinka paljon suomalaisten kulutus ja rakennusinvestoinnit aiheuttavat päästöjä. Tässä tilastossa suomaiset nousevat kansainvälisessä tilastossa varsin korkealle ja oli sijalla 27 vuoden 2019 tilastoissa noin 8.000 kgCO2-ekv henkilökohtaisilla päästöillä. Vertailun vuoksi listan ykkönen on Qatar huikealla 30.000 kilon luvulla, kun taas esimerkiksi naapurimaa Ruotsi 3.540 kiloa/ hlö, joka on lähellä sitä tavoitetta, joka on siis Suomenkin tavoitteena. Keskimääräisen hiilijalanjäljen tulisi olla kansainvälisestikin 2.500 kgCO2e vuonna jo vuonna 2030. Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, mutta sen saavuttaminen nykyisillä tavoitteilla ei ole mahdollista, vaan edellyttää lisätoimia. Hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan vain sen verran kuin niitä pystytään sitomaan.
Henkilökohtaisen hiilijalanjäljen selvittämiseksi on kehitetty erilaisilla siihen tarkoitettuja työkaluja kuten Sitran elämäntapatesti, ympäristökeskuksen ilmastodieetti tai Y-hiilari tai WWF:n ilmastolaskuri. Testin tekemällä voit arvioida ja laskea oman hiilijalanjäljen ja tuloksena saat myös sen jakauman erilaisiin kokonaisuuksiin. Vuoden 2016 tilastojen perusteella liikkuminen muodosti suomalaisten kotitalouksien hiilijalanjäljestä n. 30 prosenttia, asuminen ja siihen liittyvä energian käyttö 29 prosenttia, elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat 19 prosenttia, muut tavarat ja palvelut 22 prosenttia. Asumisen osuus on laskenut vuoden 2000 tasosta, kun taas muiden tavaroiden ja palvelujen osuus on noussut.
Omaa hiilijalanjälkeä on mahdollista vähentää parhaiten säästämällä energiaa ja lisäämällä energiatehokkuutta. Suuri potentiaali on myös uusiutuvassa energiassa. Rakentamisen ja asumisen hiilijalanjälki muodostuu rakennustuotteen valmistuksesta, rakentamisesta, rakennuksen käytöstä ja sen purkamisesta. Suurin osuus tässäkin on rakennuksen käytöllä. Joten rakennuksen energiatehokkuudella ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisellä on suurin vaikutus. Kaiken taustalla on luonnonvarojen järkevä käyttö. Hyvällä rakennussuunnittelulla voidaan vaikuttaa rakentamisen ja sen elinkaaren aikaisiin päästöihin. Päästövähennysten rinnalla on tärkeää huolehtia hiilinieluista eli istuttamalla puita, säästämällä luontoa tai sitomalla hiiltä voidaan kasvattaa omaa hiilikädenjälkeä, jolla kuvataan palvelun, prosessin tai tuotteen positiivisia ilmastovaikutuksia.
Ympäristöministeriö on laatinut vähähiilisen rakentamisen tiekartan 2017, jossa on asetettu tavoitteeksi, että rakennuksen elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä ohjataan lainsäädännöllä 2020-luvun puoliväliin mennessä. Rakennuksen koko elinkaaren päästöjä tarkasteltaisiin eurooppalaista standardoitua laskentamenetelmää käyttäen. Sitovaan sääntelyyn ja rakennuskohtaisiin raja-arvoihin siirryttäisiin ehdotuksen mukaan asteittain vapaaehtoisen pilotoinnin, julkisten hankintojen, ilmoitusvelvollisuuden ja tärkeimpien rakennustyyppien kautta.
Bionova on yksi yrityksistä, joka on erikoistunut hiilijalanjäljen laskentaan ja tutkimukseen. Yrityksen kehittämää ohjelmaa OneClick LCA käytetään mm rakennuksen hiilijalanjälken määrittämiseen. Koko rakennuksen elinkaariarviointiin voidaan hyödyntää myös rakentamisen tietomalleja automatisoimalla OneClick LCA tietomallien (BIM) kanssa yhteensopiviksi. Bionova on laatinut ympäristöministeriön toimeksiannosta selvityksen tulevien hiilijalanjäljen raja-arvojen valmistelua varten. Selvitys koostui 482 suomalaisen rakennushankkeen materiaalien hiilijalanjäljestä sekä 3748 vuodesta 2018 rakennuslupaa hakeneen energiatodistusten energiankulutustiedoista. Näiden avulla saatiin laadittua tilastolliset keskimääräiset hiilijalanjäljet. Raportissa on kerrottu, että rakennustyypeille yleinen raja-arvo olisi 12,3 – 14 kg CO2e/m2/ a. Palvelurakennuksille saatiin selvästi korkeamman energiankulutuksen johdosta suurempi keskiarvo 19,2 kg CO2e/m2/ a. Raportissa arvioitiin rakennuksille viittä eri päästöjen vähennyskeinoa, jotka olivat vähähiilinen betoni, puurankarunko, CLT-runko, A-energialuokka ja maalämpöpumppu. Näiden keinojen materiaalineutraali hiilijalanjäljen vähentämispotentiaali oli 22-36 %. Huomattavaa on, että kaavamääräykset, epäedullinen maaperä ja pysäköintivaatimusten vaikutukset kasvattivat hiilijalanjälkeä 6-20 %. Jos tontin maaperä vaatii vielä stabilointia, niin se voi kasvattaa hiilijalanjälkeä jopa 33-55 %. Tämä on erittäin huomattavaa erityisesti Turun alueella, jossa perustamisolosuhteet ovat pääsääntöisesti paalutusta vaativia, mutta usein jopa stabilointia vaativia.
Turun ammattikorkeakoulu on laatinut laskelmia YH-kotien kohteista, joissa erityisesti As Oy Karpalon kohdalla toteutuu Bionovan esittämiä vastaavia asioita. Perustamisen osuus hiilijalanjäljestä on suuri, puurunko sekä maalämpöpumppu vähentää kokonaisuuden hiilijalanjälkeä, joka kokonaisuudessaan sijoittuu alle tuon raja-arvon, jota Bionova esittää raportissaan mahdolliseksi raja-arvoksi. Hyvällä suunnittelulla voidaan siis jo nykymääräyksillä toteuttaa vähähiilistä rakentamista, joka johtaa myös kohtuulliseen asumisen hiilijalanjälkeen. Oletteko valmistautuneet määrittämään oman rakennushankkeenne hiilijalanjäljen?
Kohtuuhintaisen asumisen kirjoitus palkittiin
23.04.2021
Elina Sutelan, Sampo Ruoppilan, Jarkko Rasinkankaan ja Jutta Juveniuksen artikkeli Kohtuuhintaisen asumisen hajanainen kokonaisuus on valittu vuoden kaupunkikirjoitukseksi kaupunkitutkimuksen päivillä.
Vuoden kaupunkikirjoitus ilmestyi Yhdyskuntasuunnittelu-lehden numerossa 1/2020 ja se tarkastelee asumisen kohtuuhintaisuuden määrittelyä suomalaisessa asuntopolitiikassa. Kirjoittajista Sutela, Rasinkangas ja Ruoppila työskentelevät Turun yliopistossa. Ruoppila johtaa Turun kaupunkitutkimusohjelmaa. Jutta Juvenius työskentelee Helsingin yliopistossa.
Artikkelin tutkimusaineiston muodostavat hallitusohjelmat 2007–2019, vuonna 2019 voimassa olleet asuntopolitiikkaa ja asumisen etuuksia käsittelevät ohjelmalliset linjaukset, lait ja aiesopimukset sekä asiantuntijahaastattelut.
Kirjoittajat ovat tarkastelleet kohtuuhintaisuuden määritelmää normatiivisen, kuluttajavalintoja painottavan sekä asuntojen hallintamuotoihin perustuvan näkökulman avulla.
Palkintoperustelun mukaan artikkeli saa lukijan oivaltamaan, kuinka poikkeavia eri toimijoiden näkökulmat ja lähtöoletukset ovat käsiteltäessä asumisen kohtuuhintaisuutta.
Tutkimus on lisäksi ajankohtainen ja oikea-aikainen tukemaan asuntopoliittisten ohjelmien sekä asumista koskevan säädösohjausten valmistelua.
Vuoden kaupunkikirjoitus -palkinto jaetaan vuosittain parhaalle suomenkieliselle kaupunkitutkimuksen alaan kuuluvalle tieteelliselle artikkelille.
Vuoden 2021 palkinnon raati valitsi kolmestatoista tiedelehtien esivalitsemasta artikkelista. Palkinnon voittaja julkistettiin 22.4.2021 kaupunkitutkimuksen päivillä.
TK